Täällä on elämä melkein ennallaan ja yritetään kovasti pitää ajatukset poissa lähestyvästä kotiin lähdöstä. Sunnuntaina lähdetään Lotan ja Maijan kanssa muutamaksi päiväksi Cape town:iin. Alkuperäinen lähtösuunnitelma oli lähteä keskiviikkona kahden hollantilaisen tytön kanssa, mutta ei olla vieläkään saatu passeja takasin Renatalta, eli naiselta joka järjestää viisumi-asioita, joten lähtöä jouduttiin siirtämään ja hollantilaiset eivät enää ehdi lähteä mukaan. Show passien takia meinasi vähän kiristää ilmapiiriä, mutta loppujen lopuksi lähdön siirtyminen ei ollut huono asia, sillä ollaan Lotan kanssa oltu kipeinä. Ruotsalainen Nathalie sai flunssan ilmeisesti kipeiltä lapsilta Home of Goog Hopesta ja minä Nathalielta ja Lotta minulta. Henkilökohtasesti en oo varmaan ikinä ollu näin kipeä ja näin pitkään. Kuumetta oli yli viikon ja yskimisen ja niistämisen määrä on ollu jotain ihan käsittämätöntä. Eilen kävin lääkärissä ja sain kasan lääkkeitä, joten eiköhän tästä taas toeta. Yhtään lujempaa ei tosin mennyt myöskaan Nathaliella, joka kävi lääkärissä muutama päivä ennen minua, jolla oli virus-infektio, bakteeri-infektio ja fungus kasvoissa. Fangus tarkoittaa tässä tapauksessa circle worm:ia eli joitain sieni infektiota, joka tekee ihoon ympyrän muotoisen kohollaan olevan rinkulan. Circle worm on yleensä peräisin karjasta, joten en tiedä mistä ja miten joku on saanut tartunnan, mutta joka tapauksessa aika moni meistä omistaa nyt sen. Minulla se on selässä, Nathaliella onnekkaasti poskessa.
Sairastamisen takia harjoittelu ambulanssissa meni vähän pilalle. Se aika mitä siellä ehdittiin olla oli kuitenkin hauskaa ja mielenkiintoista. Harjoittelu tapahtui paikallisella palo-asemalla. Kaupungissa on kolme palo-asemaa, yksi keskustassa, yksi slummi-alueella ja kolmas ”vähän paremmalla” alueella kaupungin toisella laidalla. Ambulanssissa teimme kahta vuoroa. Aamuvuoro kesti 9-16 ja yövuoro 16-24. Jokaisessa vuorossa meitä oli kolme opiskelijaa, yksi per asema. Täällä palomiehen ja ensihoitajan koulutus on yhdistetty, joten miehet olivat koko ajan valmiuksissa toimia sekä ambulanssissa että paloautossa. Heidän vuoronsa kestävät 8.00 – 8.00, jonka jälkeen heillä on kaksi vuorokautta vapaata. Vuoron alussa menimme pääpaloasemalle, josta joku toisen aseman työntekijöistä haki meidät ambulanssilla muille asemille. Aamuvuorot keskellä viikkoa olivat melko hiljaisia, yleensä hälytyksiä tuli yksi tai kaksi, välillä ei yhtään. Iltavuoroissa ja viikonloppuisin toimintaa yleensä oli enemmän, etenkin kuun lopussa palkkapäivinä. Olin odottanut palkkapäivän iltavuoroa kovasti, mutta oli sen verran kipeä, etten pystynyt menemään. Suurin osa vuoroista oli siis odottelua ja työporukasta riippuen se oli välillä tylsää ja välillä tajuttoman hauskaa. Iltavuoroissa katsottiin yleensä jalkapalloa ja miehet ( ja muutamat naiset) nukkuivat tai söivät. Yleensä palomiehistä oli hauskaa, kun mukana oli opiskelijoita ja he viihdyttivät meitä parhaansa mukaan. Minun oli jo pakko kysyä yhdeltä, että anteeks mitä sä yleensä teet sillon, kun täällä ei ole yhtään opiskelijaa, jolta voit kysellä kysymyksiä. Kaveri pommitti minua kysmyksillä maan ja taivaan välillä varmaan neljä tuntia putkeen. Yleisesti ottaen palomiehet olivat tosi mukavia ja hauskaa seuraa.
Ambulanssit itsessään olivat periaatteessa hyvinkin nykyaikaisia ja varusteettinkin periaatteessa kunnossa. Välillä tosin joitakin ilmeisesti jonkun mielestä ei niin välttämättömiä asioita, kuten verensokerimittareita ei löytynyt mistään. Yleisimpiä hälytysten syitä olivat auto-onnettomuudet, joita täällä tapahtuu usein. Ei niin miellyttäväksi huomioksemme aika usein osallisena on taksi. Muita yleisimpiä syitä olivat sairaskohtaukset, pahoinpitelyt ja ampumahaavat. 
Ruotsalaisten tyttöjen läksäisiä siis vietettiin haikeissa tunnelmissa pari viikkoa sitten. Viime sunnuntaina meidän taloon muutti kahdeksan kanadalaista vaihtaria. Joukko on varsin sekalainen, mutta yhtä kaikki kaikki ovat mukavia ja välittömiä ihmisiä. Yksi tytöistä rakastaa antaa hierontoja muille ja onkin meidän kaikkien uusi paras kaveri. Kanadalaisten epäonneksi heidän mukanaan matkusti myös kolme opettajaa. Opettajat tai ainakin yksi heistä  ilmeisesti kuvittelee, että opiskelijat ovat täällä suuressakin vaarassa ja ovat laatineet kanadalaisille niin tiukat säännöt, että luultiin kaikki aluksi, että meitä juksataan. Opiskelijat eivät mm. saa liikkua ulkoa kello 17.30 jälkeen, käyttää shortseja tai toppeja ja minun suurin lemppari: heidän on käsketty pitää passeja mukanaa aina kun he poistuvat talosta. Passi säännöstä on ilmeisesti luovuttu, kun joku paikallisista mainitsi, että ei oo ikinä kuullut tyhmempää. Toissa päivänä kanadalaiset olivat valittaneet opettajalleen, että he ovat  niin väsyneitä, että eivät yksinkertaisesti pysty menemään sairaalalle aamulla. Opettajalla ei ilmeisesti käynyt mielessäkään, että väsymys voisi johtua aikaerosta, 40 tunnin lennosta ja siitä, että opiskelijat eivät ole saaneet levätä hetkeäkään heidän tulonsa jälkeen tiukan aikataulun takia. Opettaja sen sijaan luuli, että väsymys johtuu siitä, että meidän talossa biletetään liikaa ja tuli tänne valittamaan. Paikalle tuli myös Althia eli perheen äiti toisesta talosta ja loppujen lopuksi tilanne päättyi niin, että Althia raivosi opettajalle, että säännöissä ja aikatauluissa ei ole mitään järkeä ja että hän voi viedä opiskelijansa jonnekkin muualle, jos siltä tuntuu. Kanadalaisethan olivat käänteestä enemmän kuin tyytyväisiä  ja muutamia sääntöjä on jopa vähän höllätty.
Viime torstaina vietettiin Lotan ja hollantilaisen Nikkin yhteisiä synttäreitä käymällä syömässä ja ulkona. Ilta sai myös mielenkiintoisen käänteen kielimuurin ja lyhenteiden takia. Yhdellä meidän porukassa olevalla opiskelijalla on ollut juttua paikallisen pojan kanssa ja poika oli meidän kanssa syömässä ja talolla synttäribileissä. Poika luuli tytön olevan hänelle vihainen ja meidän muiden lähtiessä baariin, poika ilmoitti, että ei mennytkään kotiin vaan on toisella klubilla. Keskustelua käytiin tekstiviestien välityksellä ja asia olisi ehkä selvitetty viimeistään seuraavana aamuna sovinnolla, jos poika ei olisi lähettänyt tytölle viestiä ”codnite love”. Paikalliset käyttää paljon lyhenteitä ja kirjoittaa sanoja samalla tavalla kun lausuvat ne. Tyttö ymmärsi viesti että ”poika could never fall in love tyttöön”, meni baaritiskille ja tilasi kaksi paukkua ja tuplarommikolan ja lähetti pojalle viesti, joka lyhykäisyydessään jotenkin tähän tyyliin ”please be a man and just say me if u don’t want be with me anymore. Just say straight, it’s fine” jne. Poika lähetti takaisin viestin ”r u drunk sweetie?”, johon vastaus kuului ” joo no en oo! en mä oo odottonutkaan että sä mua vielä rakastasit jne jne.” Loppujen lopuksi tyttö asian takia veti sellaset kännit, että hyvä että pääsi nousi tyynystä seuraavana päivänä.  Jossakin vaiheessa seuraavaa päivää uudelleen viestejä luettuaan selvisi myös viestin alkuperäinen merkitys, joka oli vähän vähemmän dramaattinen ” good night love”.
Ei tänne muuta, vajaan kuukauden päästä nähdään!
Terkkuja ja haleja,
Saara