Yhdeksi maailman kuivimmista maista täällä sataa ihan käsittämättömän paljon. Viikonloppuna satoi ja ukkosti  niin paljon, että meidän kattoi alkoi vuotaa. Uljas vahtikoiramme Bruno tärisi pelosta sängyn vieressä.  Päivisin useimmiten paistaa, mutta iltaa kohden alkaa sataa. Äsken juuri kahlattiin kotiin lenkiltä, joka alkoi auringon paisteessa. Autot vaan tööttäili valkoisille hulluille ja räiskyttivät iloisesti vettä päälle. Suihkusta onneksi tulee lämmintä vettä, mutta siellä ei kehtaa kauheasti läträtä ettei huoneen kosteusprosentti nouse entisestään. Ei sen puoleen, että siellä näkisikään, sillä vessan valo paloi muistaakseni viime lauantaina ja henkilö, jolla on sen vaihtamiseen tarvittavat työkalut tulee reissusta ensi viikolla. Lotta juuri totesi, että ainoa asia mitä hän kotoa kaipaa on kuivat vaatteet, pyyhkeet ja petivaatteet.

Harjoittelun toisen viikon aiomme suorittaa lastenosastolla, jossa olemme jo kaksi päivää olleetkin. Osastolla on hurjan hauskaa ja ihanaa. Suurin osa hoitajista ovat mukavia ja paikalliset opiskelijat loistavia. Ja lapset ovat uskomattomia. Minun sydän on valloitettu. Ja mikä parasta lähes kaikki lapset puhuvat myös englantia.Lapset tulevat reipaasti juttelemaan ja leikkimään.  Fernando 9 - vuotta aikoo kuulemma mennä minun kanssa isona naimisiin.

Päivät lastenosastolla alkavat petivaatteiden vaihdolla, jonka jälkeen tarjoillaan aamupalaa. Sairaala tarjoaa lapsille aamupalan, lounaan ja päivällisen sekä teen iltapäivällä. Lähes kaikilla lapsille on äidit mukana osastolla, jotka huolehtivat lasten aamupesuista. Ruokailun jälkeen on hoitajien kirjaamisen vuoro. Kirjaaminen rakentuu neljästä osasta, jotka ovat:

S = subject (Potilaan tai potilaan omaisen oma näkemys voinnista)

O = Observing ( Hoitajan näkemys potilaan voinnista)

A = ( Tulosyy osastolle. Tämä kohta jäi meille kokonaisuudessaan vähän epäselväksi ja kirjaamisen sisältö vaihteli kirjaajan mukaan.)

P = Plans ( hoitosuunnitelma).

Lääkkeenjako alkaa yleensä noin 10 aikaan, mutta esimerkiksi tänään se sattui hoitajien tauon paikalle, joten se aloitettiin vasta lähempänä yhtätoista. Lääkärinkierto osastolla alkaa yhdeksältä. Molemmat lastenlääkärit ovat uskomattomia ja selittävät mielellään asioita. Sanakirja pitää olla koko ajan taskussa ja paljon menee yli ymmärryksen, mutta ymmärtämistä helpottaa suunnattomasti kansainvälisten termien käyttö esimerkiksi eri sairauksista puhuttaessa. Tyypillisimpiä sairauksia osastolla olevilla lapsilla ovat erilaiset infektio-sairaudet ja diabetes. Lisäksi osastolla on paljon erilaisa aivovamma- ja kehitysviivästymälapsia sekä erilasista aliravitsemustiloista kärsiviä lapsia. Myös Afrikassa yleisestä ns. kuunsirppi anemiasta olemme saaneet kattavan luennon.

 

20. maaliskuuta

 Kohta kolme viikkoa Afrikassa ovat takana. Saksalaiset tytöt ovat Waynen ja parin hollantilaisen kanssa kiertämässä Pohjois- Namibiaa, joten meidän talossa on tällä hetkellä Kentonin ja Brunon lisäksi vain me kuusi suomalaista. Mukana kuvioissa on nyt pari päivää pyörinyt myös Kentonin kaveri  Spiro. Kyseisellä kaverilla on kuulemma ollut tapana vikitellä nättejä vaihtari-tyttöjä eikä siksi ole talonisännän Waynen suosiossa. Mutta mitä voit odottaa tyypiltä, jolla on luihuviikset ja jonka nimi on Spiro? Kuten Lotta totesi  ”näkeehän sen nyt jo naamasta, että tyyppi on ilmiselvä luihupaketti.”  Saksalaiset lähtevät kotiin maaliskuun lopussa, jonka jälkeen tänne tulee kuulemma kahdeksan norjalaista. Joku tosin puhui myös yhdeksästä kanadalaisesta, mutta joka tapauksessa odotamme innolla tulijoita.

Vietämme juuri pitkää viikonloppua, sillä Namibian itsenäisyyspäivä on maanantaina ja meillä on vapaapäivä harjoittelusta. Sadekausi alkaa ilmeisesti kuun loppua kohti loppumaan ja aurinko on nyt paistanut enemmän. Toissapäivänä ja eilen maattiin altaalla, mutta tänään on näköjään pilvisempää. Iltaisin edelleen sataa ja täällä ilmeisesti onkin tänä vuonna tavallista edemmän sateita, mutta vastapainoksi myös luonto on vihreämpi.

Vaikka ruoka kaupassa on vähintään Suomen hinnoissa, on ulkona syöminen täällä edullista. Torstaina kävimme syömässä ja shoppailemassa Maerua Mall:ssa, joka on paikallinen ostoskeskus. Kävimme syömässä pihvipaikassa, jonka pihveistä ainakin pihvin syöjät jaksasoivat puhua melko pitkään. Lottakin sai pihvinsä kaipaamallaan pottumuusilla. Ruoka oli kaiken puolin hyvää ja palvelu ystävällistä. Kunnon sisäfilee-pihvin saa alle kahdeksalla eurolla ja minun salaatti juomineen ja teen kanssa maksoi kokonaisuudessaan alle kahdeksan euroa. Eli emme siis elä pelkällä riisillä ja meillä on takaisin tullessa lihaa luiden ympärillä.

Perjantaina paikalla olevat hollantilaistytöt ja heidän kanssa samassa paikassa asuva saksalaistyttö tulivat Curie street:lle eli meidän majapaikkaan. Hollantilaiset ovat täällä hullujen juhlijoiden maineessa, mikä ehkä pitääkin paikkaansa. Kaikki ovat mukavia selvinpäin, mutta koko joukko yhdessä viikonloppu-iltana on jotain aivan käsittämätöntä. Kaikki muut paikalla olijat ovat suurin piirtein suu auki. Saksalaiset totesivat, että ”liian paljon rahaa, ja liian vähän tekemistä”. Nyt paikalla oli kuitenkin  tytöistä vain kolme ja saksalaistyttö, ja meno oli vähän rauhallisempaa. Pelattiin tyttöjen keksimää juomapeliä, joka onneksi oli kahdesta versiosta se iisimpi. Toinen versiota, johon ei olla tähän mennessä haluttu osallistua, pitää sisällään mm. paidan vaihdon jonkun peliin osallistujan kesken ( hulvatonta) ja vaatteet päällä altaseen hyppäämisen( en todellakaan ole just ennen baariin lähtöä laittautuneena hyppäämässä yhtään mihinkään). Itse asiassa meillä oli oikein hauskaa ja peli vastasi pitkälti suomalaista juomapeliä.

Illalla mentiin Zansibaariin, jossa yleensä juhlitaan perjantaisin. Paikassa sinääsä ei ole mitään vikaa, mutta paikalla olijoiden keski-ikä vaihteli ehkä 15 - 18 paikkeilla ja musiikki koostuo remix:ien remix:eistä. Baaritiskillä satuttiin Lotan kanssa hymyilemään ehkä juuri 18 - vuotiaille pojille, jotka alkoivat tökkimään toisimaan ja kuiskimaan, et hei noi hymyili meille. Me tylsimykset lähdettiin kotiin jo puoli kahden aikoihin ja jätettiin hollantilaiset jatkamaan bileitään.

Lauantaian kävimme illalla syömässä Joe’s Beerhousessa, joka on ehkä rakennettu turisteja silmällä pitäen, mutta tunnelmaltaan aivan ihana paikka. Paikkassa on oma puoli sisällä, joka on vähän baarimainen ja jonka taka-osassa seurataan kahta Namibialaisten suosikkilajeista eli rugbya ja krikettiä. Ulkona olevat alueet ovat suurimmaksi osaksi katettuja ja kauniisti valaistuja. Sisustus on mietitty viimeistä piirtoa myöten ja ruoka on hyvää. Paikalla oli paljon turisteja, mm. parikin joukkueellista urheilija-poikia sekä saksalaisia eläkeläisiä, mutta myös runsaasti paikallisia ihmisiä. Edellisestä illasta ja runsaasta syömisestä väsyneinä menimme nukkumaan jo yhdentoista jälkeen. Täällä ollaan kyllä nukuttu koko talven univelkoja pois. Harjoittelupäivät ovat sen verran lyhyitä, että kaikki olleellinen on keretty viikolla tehdä jo kahdeksaan mennessä ja ainakin minä oon viikolla tyytyväisenä unessa jo kymmeneltä.

Toisen harjoitteluviikon viimeiset päivät vietimme vielä lastenosastolla. Keskiviikkona olimme jälleen mukana lääkärinkierrolla. Kierrolla on yleensä paljon sekä lääkäri- että hoitajaopiskelijoita ja suurimmaksi osaksi doctor Kaindumen takia. Häntä kuunnellessa tulee melkein lapsen loputtoman ihaileva ” isona minusta tulee samanlainen” – olo.

Torstaina menimme Maijan kanssa osaston B - puolelle, jossa hoidetaan alle 2 - vuotiaat lapset. Siellä olimme myös mukana lääkärinkierrolla.  Pienemmillä potilailla on tyypillisesti jokin infektio ja siitä johtuva hengitysvaikeus.  Aliravitsemuksen takia hoitoon tuotuja tai jonkin muun syyn lisäksi aliravitsemuksesta kärsiviä lapsia on paljon.  Lapset kärsivät joko kvasiorkurista eli proteiiniin puutteesta ruokavaliossa tai marasmuksesta, jolloin ruokavaliossa on kokonaisvaltaisesti liian vähän energiaa. Osaston lääkäri kertoi meille, että kyseiset aliravitsemustilat ovat Namibiassa suuri ongelma ja yleensä aliravitsemuksen vuoksi hoitoon tuodut lapset tuodaan saman syyn vuoksi uudestaan hoitoon. Lääkärit ja hoitajat eivät voi tehdä muuta kuin korjata aliravitsemustilaa vitamiinein ja oikealla ravinnolla ja tiedottaa vanhempia. Köyhyyden vuoksi vanhaan ruokavalioon kuitenkin palataan kotiin pääsyn jälkeen ja pian ollaan uudestaan samassa tilanteessa. Suuri ongelmaryhmä ovat HIV-positiiviset äidit, sillä vanhan ohjeen mukaan HIV-positiiviset äidit eivät saa imettää lapsiaan tartunnan ehkäisemiseksi, jolloin vauvat jäävät kokonaan ilman elintärkeitä suoja- ja ravintoaineita. Jos aliravitun lapsen ravitsemustila korjataan tarpeeksi aikaisessa vaiheessa lapsi voi vielä kasvaa ja kehittyä normaalisti, mutta valitettavan usein aliravitsemustila ehtii aiheuttaa lapsille elimellisiä ongelmia.

Lapset ovat yleensä sairainakin iloisia ja positiivisia, vaikka monella on surullisia tarinoita takanaan. Juttelin erään langanlaihan tytön kanssa ja hän kertoi, että hänellä on kaksi isosiskoa ja yksi isoveli. Totesin hänelle, että teitä on siis neljä sisarusta ja tyttö vastasi, että ei, meitä oli seitsemän, mutta kolme meistä on kuollut. Kun täällä totetaa lapselle, että onpa sinulla kaunis hymy tai kauniit silmät, saa takaisin maailman leveimmän hymyn ja ikuisen ystävän.

Täällä siis melkein kaikki osaavat englantia eli kommunikointi on yleensä melko helppoa. Jostain syystä kuitenkin suomalaisten ja namibialaisten on vaikea ymmärtää toisaan roskiksesta puhuttaessa. Perheen serkku ei millään meinannu ymmärtää, kun suomalaistyttö ensimmäisenä päivänä pontevasti yrittää roska kädessään kysyä, että missähän täällä ois roskis ja monta kertaa toistaa, että ”excuse me, can you tell me where is carpet?” Myös sanaston kertaamisen jälkeen roskista puhuttaessa ilmeni ongelmia, mutta nykyään, luojan kiitos, tiedetään mihin roskat laitetaan. Nykyään myös kyetään ainakin Loden ja minun lempilauseen ”it´s okay” lisäksi myös vähän verbaalisesti lahjakkaampiin lauseisiin. Kaikkien näiden tarinoiden takana en sitten ole. Ollaan myös ahkerasti luettu englanninkielisiä kirjoa, tosin humisevan harjun jätin muutaman sivun jälkeen odottamaan parempia aikoja.

Annoin aiemmin sen verran väärää tietoa, että antamani numero koskee vain puheluita. Tekstareissa numero on +264856170309.

Nyt lähdetään kauppaan, koska huomenna kaikki paikat ovat kiinni. Tänään pitäisi vielä tehdä oppariakin, yökyök.

Tämmöstä meille siis kuuluu, mutta kertokaa kaikki mitä sinne kuuluu? :)

Saara