Joitakin korjauksia edelliseen informaatioon täytyy nyt ehkä tehdä. Ensinäkin, jos joku luulee, että toisen puolen huolellinen rasvaus estää toista puolta palamasta, olet väärässä. Kokemuksella syvällä rintaäänellä, ei estä. Hyvä puoli tässä on, että rapua muistuttavat osat minusta ovat selkä ja takamus, eikä naama.
Toinen asia, koskien ”iltaa kohden satelua” on, että itse asiassa täällä voi sataa myös päivällä. Ja sanotaanko näin, että sade tulee ns. maahan asti . Yleensä arvaamatta, ja silloin kun pyykit on ulkona. Sateen, siitä johtuvien sisällä kuivuvien märkien pyykkien ja kolmen naisen suihkunkäytön vuoksi meidän mökissä onkin melko kostea ilmasto koko ajan. Kaikki vaatteet, mukaan lukien petivaatteet, ovat useimmiten hieman kosteita. Sisällä asuvien naisten välit ei kuitenkaan ole olleet vielä nihkeitä. Asiaa auttoi apteekista ostetút korvatulpat, jotka ostettiin, kun yläsängystä kuului muutamana yönä tasainen kuorsaus. Ensimmäisenä kuorsausyönä minua hieman hymyilytti. Olin juuri tunkenut tulpat korviin ja laittanut silmät kiinni. Hetken päästä avasin ne ja näin Lotan etsimässä puhelimen valon kanssa jotakin. Kuiskasin Lotalle, et ”mitä sä etit?”. Vastaus kuului: ”korvatulppia.” Ylipäätään meidän huoneessa tulee kyllä viimeisetkin salaisuudet julki.
No kolmas asia, jota ehkä jollekin mainostitn oli, että Afrikassa ei tule edes krapulaa. Kyllä tulee, mutta ei siitä sen enempää.
Tämän viikon viimeinen harjoittelupäivä meni taas sairaalaan tutustuessa. Sairaalassa on kahdeksan kerrosta. Ylimmässä kerroksessa on lasten-osasto. A-puolella on vanhemmat lapset ja B-puolella nuoremmat. Kerrosta alempana on ortopediset osastot, lapsille ja aikuisille. Seuraavat pari kerrosta ovat sisätauti- ja kirurgian – osastoja. Osa osastoista ovat jaoteltu miehille ja naisille, ja lopuilla ovat kummatkin samalla osastolla. Sairaalassa on lisäksi teho-osasto, leikkuri, infektio-, pään trauma – ja aivohalvaus-osastot sekä päivystys ja äitiyspuoli. Lisäksi on oma pieni osasto kiinalaiselle akupunktiolle ja HIV- klinikka. Teho-osasto ja leikkuri ovat melko hyvin varustettua, ainakin monitorien ja välineiden suhteen. Hygienia sen sijaan on hyvinkin puutteelista. Yksi hoitajista oli mm. todennyt sektiota seuraavalle opiskelijalle, että ” ai sinä vaihdat joka leikkauksen välissä hanskat.” Hoitajalle oli menossa jo toinen leikkaus samoilla hanskoilla.
Sairaalan hissi on vähän arveluttavassa maineessa. Hissit ovat yleensä tupaten täynnä ja kaksi viikkoa sitten yksi hisseistä oli tippunut alas ja kaksi ihmistä kuollut. Lyhemmät matkat yleensä siis kävelee ihan mielellään.
Viimeisen päivän lopuksi menimme seuraamaan uuden HIV-kampanjan avausta. Kampanjassa ovat mukana Namibian valtio, UNICEF ja WHO ja kampanajan tarjoituksena on vähentää HIV:n tarttumista HIV-positiivisilta äideiltä lapsille raskauden, synnytyksen ja imetyksen aikana. Kampanjassa myös korostetaan miesten osuutta ja vastuuta HIV-testeihin menosta ja ehkäisyn käytöstä. Tilaisuudessa olivat mukana Namibian sosiaali- ja terveysministeri, Namibian presidentti ja kansainvälisiä edustajia. Tilaisuus pidettiin teltassa sairaalan pihalla. Tilaisuuden aluksi opiskelijat, sekä meidät kuusi suomalaista että joukko paikallisia opiskelijoita laitettiin seisomaan riviin plakaattien kanssa arvovieraiden saapuessa paikalle yksi kerrallaan. Suomalaisia ilmeisesti pidetään tässä maassa arvossaan, sillä sosiaali- ja terveysministeri tuli henkilökohtaisesti kättelemään ja kiittämään meitä arvokkaasta työstä, ja esitteli meidät presidentille, joka myös kätteli meitä koko kulkueen odottaessa. Kiitokset arvokkasta työstä Namibian eteen ei ehkä henkilökohtaisesti koskenut meitä, mutta oli mukava kuulla, että Suomella on ainakin tällä saralla Namibiassa hyvä maine.
Iltaisin olemme lähinnä lenkkeilleet, ja käyneet kaupungilla ja leffassa. Elokuvat ovat täällä alkuperäisellä kielelllä, tosin ilman tekstitystä. Paikallisia heimoja lukuun ottamatta, suuri osa ihmisitä puhuu täällä englantia, afrikkalaisittain tosin. Leffassa käyminen ei ole täällä hinnankirossa. Leffassa käyminen viikolla maksaa reilut kaksi ja puoli euroa, viikonloppuisin tuplasti saman verran.
Eilen juhlimme meidän suomalaisen Marjon syntymäpäivää ja kävimme syömässä ja tanssimassa suomalaisten tyttöjen ja Kentonin kanssa. Tänään ollaan vaan maattu ketarat ojossa altaalla, ja vastailtu mailiehin ja muihin.
Kivaa viikonloppua sinne Suomeen ja muualle! J
Saara
Kommentit