Namibiassa

 

Olemme siis päässeet turvallisesti perille Namibiaan. Matka sujui ilman suurempia kommelluksia ja jopa odotettua helpommin. Pienenä miinuksena voidaan ehkä mainita yksi Etelä-Afrikassa lentokenttäbussiin hävinnyt passi. Passi onneksi löytyi ja kone pääsi matkaan kaikki mukana. En halua tässä nyt alkaa ketään lokeroimaan tai saattaa huonoon maineeseen, joten en mainitse passin kadottajan nimeä. Todettiin jälkeenpäin, että sattuuhan näitä matkalla ja huolellisillekin ihmisille. Tosin siinä vaiheessa, kun suomalaiset tytöt penkovat laukkujaan ja täysi koneellinen ihmisiä odottaa, rukoiltiin kyllä kovasti Jumalaa, Jeesusta ja Neitsyt Mariaa passin löytymiseksi. Samassa hötäkässä kyseinen reissulainen lupasi myös olla valittamatta kertaakaan koko kolmen kuukauden aikana, jos passi vaan nyt löytyy. Tämä sen jälkeen, kun lentoemäntä ystävällisesti huomautti, että jos passi ei kohta löydy, jäätte koneesta. Tai ainakin passiton henkilö jää Etelä – Afrikkaan. No ei tästä sen enempää, mutta sanotaanko näin, että allekirjoittanut meinaa hymyillä seuraavat kolme kuukautta. Tosin eipä täällä mitään valittamista ole ollutkaan.

Afrikassa on ihanaa, ja kaunista! Lämmintä on päivällä ollut 20–25 astetta, ja useimmiten hieman tuulee. Iltaa kohti saattaa hieman sadella ja yöllä on vähän viileämpää. Päivällä täällä on turvallista liikkua yksinkin, tosin pankkiautomaatilla ei saada käydä yksin nostamassa suuria summia rahaa. Ei täältä pankkiautomaatista yli 200 euroa saa missään nostettuakaan.

Asumisen suhteen kaikki on sujunut hyvin. Asumme talossa, jossa asuu vaihtareita ja talon omistaja Wayne. Lähellä on samaa puljua oleva toinen talo ja jossa asuu lisää vaihtareita. Lisäksi paikalla kaksi paikallista poikaa, Kenton ja Pascal sekä heidän äitinsä ja vaihteleva määrä heidän kavereitaan ja kaverin kavereita. Ensi alkuun asuimme omassa huoneistossa, jossa oli kaksi makuuhuonetta, keittiö ja olohuone, mutta tuumasimme sen olevan sen verran erityksessä muista, että vaihdoimme niin kutsuttuun pool houseen. Housemme käsittää yhden huoneen kerrossängyillä ja suihkullisen vessan. Keittiömme on isossa talossa, jossa asuu tällä hetkellä kaksi suomalaista sairaanhoitaja-opiskelija Kajaanista ja kaksi saksalaista sairaanhoitaja-opiskelijaa. Tullessamme talossa asui kaksi ruotsalaista tyttöä, mutta he lähtivät valitettavasti lauantaina pois. Läksiäis-bileisiin tosin ehdimme osallistua.

Kun pool house:sta astuu ulos tullaan uima-altaalle. Uima-allas ei ole iso, mutta siinä pystyy uimaan. Altaan ympärillä on aurinkotuoleja, jossa ollaan löhöilty, viimeksi tänään. Ihan ravuiksi ei ainakaan vielä olla saatu itseämme poltettua Altaalle, sisällä tai siellä missä on ruokaa tai ihmisiä oleilee myös talon koira Bruno. Bruno on iso, kiltti ja ihana, ja rakastaa kaikkia.

Asuminen on varsin leppoisaa. Kuka tahansa voi kävellä sisään ihan milloin vain, yleensä enempiä koputtelematta. Päätyhuoneistossa asuessamme meillä oli yhteinen keittiö silloin pool housessa asuvien afrikkalaisten maratoonarien kanssa. Kursailemattomilla pojilla olikin tapana kävellä sisään mihin vuorokauden aikaan tahansa, yleensä pelkissä alushousuissa. Ylipäätänsä kaikki täällä ovat mutkattomia ja sydämellisiä. Kellonaikojen suhteen ei olla kovin tarkkoja, mutta tämä sopii.

Eilen meillä oli ensimmäinen päivä työharjoittelussa. Työharjoittelun suoritamme Katutura Hospital:issa, joka on kaupungin sairaala. Ensimmäisenä päivänä meidän oli tarkoitus olla esittelykierros sairaalassa, mutta se siirtyikin torstaille. Kovin tarkkoja ei siis olla myöskään sairaalassa ajan eikä hygienian suhteen, mikä meille selvisi seuraavana päivänä. Suomalaiset tytöt onneksi esittelivät meille sairaalaa. Harjoittelun aluksi meillä on tarkoitus tutustua sairaalan eri osastoihin. Osastoilla ollaan aina muutama päivä, ja tutustumisen jälkeen pidempiä aikoja meitä kiinnostavilla osastoilla. Jatkossa on mahdollista myös päästä tutustumaan esimerkiksi ambulanssiin. Esittelypäivänä pisimpään viivyimme lastenosastolla, joka oli täynnä ihania ja välittömiä lapsia. Lapset tulivat oma-aloitteisesti luokse ja koko esittelykierroksen mukana kävelikin pieni, iloinen tyttö, joka piti visusti kädestä kiinni tahmealla kädellään ja söi samalla hilloa rasiasta. Takaisin kotona olimme yhdeksältä.  Seuraavana päivänä eli tänään olimme synnytysosastolla. Alun perin meillä oli tarkoitus olla yhteinen luento hallinnosta, mutta se siirtyikin tulevaisuuteen, joten menimme synnytysosastolle. Mukana oli myös taloomme muuttanut suomalainen poika. Siellä pääsimme katsomaan ensimmäisenä sektiota ja hetken päästä synnytystä. Vaikka en olekaan aikaisemmin ollut katsomassa sektiota, niin ainakin minun silmään otteet näyttivät melko ronskeilta. Maailmaan saatiin kuitenkin kaksi pientä tummahiuksista tyttöä.

Myös työharjoittelussa on melko leppoisaa. Päivät alkavat joustavasti seitsemän jälkeen ja loppuvat yleensä puoli kahdentoista aikaan. Perjantait ovat vapaat, sillä Louisan, eli opiskelijavastaavamme paikan päällä, mielestä Namibiassa olon tulee olla muutakin kuin sairaalassa oli. Ei valittamista myöskään tämän suhteen.

Asuinkaupunkiimme eli Windhoek:iin ei olla vielä kovin hyvin päästy tutustumaan. Windhoek on siis Namibian pääkaupunki ja melko iso kaupunki. Kaupungissa on niin sanottuja parempia alueita ja sitten slummialueet, minne ei ehkä omine nokkineen ole asiaa. Lähiympäristöön olla tutustuttua lenkkeillen ja keskusta on kävelymatkan päässä. Ruoka ravintoloissa on halpaa, mutta ruokakaupoissa pitkälti Suomen hinnoissa. Osa tuotteista on jopa kalliimpia, kuin Suomessa.

Nyt pitää mennä tekemään muita juttuja. Saimme vihdoin netin toiminaan, mutta sen käyttö on kallista ja hidasta. Mutta kirjoittelen kun pystyn ja ehdin. Vastaan huomenna inbox - ja maili viesteihin, kiitos kaikille ihanille niistä! Minun maili osoite niille jotka sitä tiedusteli: saara.hakkarainen@laurea. Ei ehkä kannata käyttää sitä luukkua.

Nyt kaikille terkkuja ja haleja, kohta nähdään. Ihan rehellisesti sanottuna, vielä ei ole kamala ikävä ehtinyt tulemaan, kun on ollut niin paljon kaikkea mahottoman kivaa! Mutta ikävänkin aika koittaa vielä.

Terkuin Saara

ps. Minun Suomen numero ei ole nyt toiminnassa. Jos hätä tulee, minut tavoittaa numerosta 99577264856170309 ja siihen ei laiteta mitään lisää. Puhelu maksaa 19 cnt/min. Viesteistä en tiedä.